Hannele Klemettilä : Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä

Vuonna 1255 Thamesilla seilasi laiva, jossa väki-joukoilla riitti ällisteltävää. Laiva toi Towerin linnaan ilmielävän elefantin. Harvinainen kuninkaallinen lahja pysyi Englannin ilmastossa hengissä vain pari vuotta.

Keskiajalla eläimet saattoivat olla arvokkaita lahjoja, mutta monet eläimet olivat ihmiselle välttämättömiä apureita. Eläimiin liittyi paljon mielikuvia, joita symboliikkaa rakastanut keskiaika hyödynsi taitavasti: Leonardo da Vincillä oli syynsä maalata juuri kärppä nuoren naisen käsivarsille. Franciscus Assisilaisen pyhimysmäisyyttä korosti tarina verenhimoisen suden taltuttamisesta, millä kuvattiin kristillisen lähimmäisenrakkauden ihannetta.

Federigon haukka kertoo, millainen oli ihmisten ja eläinten suhde keskiajalla. Teos kuvaa niin aateliston haukkaharrastusta, keskiajan lopun turkis-buumia, susien pelkoa, legendoiksi nousseita koiria ja hevosia kuin mahtimiesten eksoottisia eläinkokoelmiakin. Kirjassa tutustutaan kuuluisiin nelijalkaisiin ja siivekkäisiin ja pohditaan eläinten tehtäviä ihmisten apureina ja lemmikkeinä, vihollisina ja saaliina sekä symbolisten viestien kantajina.

Lämminhenkisesti kirjoitetut esseet avaavat näkymiä siihen, miten keskiajan ihmiset näkivät ja hahmottivat eläinkuntaa, ja miten asenteet eläimiin ovat muuttuneet antiikista keskiajalle ja aina meidän päiviimme saakka.