Jenny Lexhed : Kun rakkaus ei riitä : äidin kamppailu lapsensa puolesta

Jokainen tunnistaa pelon siitä, että omassa lapsessa voisi olla jotain vialla. Se on epämääräinen, mutta vaikeasti torjuttavissa oleva tunne. Useimmiten pelon aiheet ovat turhia, mutta joskus kaikki ei ole kohdallaan.

Jennystä ja hänen miehestään heidän ensimmäinen lapsensa Lucas ei ollut kuin muut. Lucaksella oli hämmentävä tapa toistaa tiettyjä asioita, ja häneen oli hankala saada kontaktia. Kirjoittaja kuvaa raskasta ja vastahakoista ajattelutavan muutosta kohti kipeää oivallusta ja parhaan mahdollisen hoidon epätoivoista hakemista.

Teos ei kuitenkaan kerro vain oikean diagnoosin ja hoidon etsinnästä, vaan myös siitä, mitä erityislapsen syntyminen merkitsee perheelle. On helppo samastua Jennyn kuvaukseen siitä, miten eksyksissä vanhempi on ristiriitaisten autismiteorioiden ja hoitomuotojen ryteikössä. Kyltymätön tiedonhaku vie aikaa muulta perheeltä ja puolisoiden suhteelta, sosiaalisesta elämästä puhumattakaan. Lopulta Jennyn lakkaamaton ponnistelu vie hänet psykoosiin. Vaikka kirjoittaja kuvaa tätä elämänsä vaihetta vihaamatta ja syyttämättä - tai ehkä juuri siksi - on vaikeaa olla näkemättä miten sydäntä raastava ristiriita on Jennyn yrityksissä asettaa lapsensa etusijalle ja psykiatrisen hoidon kyvyttömyydessä nähdä hänen tarpeitaan.

Tällaiset kertomukset ovat välttämättömiä kaikille hoitoalalla ja oppilaitoksissa työskenteleville. Erityisen tärkeä Kun rakkaus ei riitä on niille, joilla on kenties edessään samanlainen tie. Sen avulla vanhempien ja omaisten on vähän helpompaa suunnistaa eteenpäin ja tuntea olonsa hiukan vähemmän yksinäisiksi. Ehkä se myös auttaa heitä näkemään valonpilkahduksia silloinkin, kun pimeys on kaikkein suurin.