Kari Lehtosalo & Kaarina Karttunen : Kuivalastialusten merimiesslangi vuosina 1960-1970

"Toivon, että tämä sanasto herättää henkiin menneiden aikojen merenkulun maailmaa ja tuo iloa kaikille sen ystäville."
Jokaisella ammattiryhmällä on oma erikoiskielensä, ammattikieli, jonka yksi taso edustaa slangia. KUIVALASTIALUSTEN MERIMIESSALANGI
VUOSINA 1960-1970 perustuu merikapteeni
Kari Lehtosalon Helsingin merenkulkuoppilaitoksen opetussanastoon vuodelta 1976, joka laadittiin helpottamaan tulevien merimiesten sopeutumista silloiseen laivaympäristöön ja -työhön.

Teoksen kirjoittaja Kari Lehtosalo on monivaiheisella merenkulun ja meriturvallisuuden työurallaan ansioitunut merikapteeni. Kuten merenkäynti, on myös siihen liittyvä sanastokin aina ollut lähellä hänen sydäntään. Kuivalastialusten merimies- slangi vuosina 1960-1970 kokoaa yhteen sanaston, jota käytettiin erityisesti hänen aktiiviurallaan vuosina 1962-1974 Suomen kauppamerenkulun Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö (FÅA/SHO), Suomen Etelä-Amerikan linja (AL) ja Swedish West Africa Line (SWAL) yhtiöiden kuivalastialuksilla. Lehtosalo on osoittanut asiantuntemuksensa myös vuonna 1982 julkaistussa teoksessaan Pelastautuminen merellä, joka oli ensimmäinen suomenkielinen, uraauurtava lähde merimiestaitojen ja turvallisuuden oppimiseen merenkulkuoppilaitoksissa, Merivoimissa ja Rajavartiolaitoksen Rajakoulussa. Hänen saavutuksensa on huomioitu myös muun muassa arvostetulla Merenkulun turvallisuuspalkinnolla nro. 5 vuonna 2002.

Kuivalastialusten merimiesslangi vuosina 1960-1970 -teoksen toteutuksessa on avustanut maisteri Kaarina Karttunen. Hän työskenteli kymmenen vuotta Kielitoimiston tutkijana ja oppi sinä aikana kaiken olennaisen, jota myöhemmin sovelsi työssään. Hän erikoistui kielenhuoltoon ja sanakirjantoimittajan työhön, josta esimerkkinä on hänen laatimansa Nykyslangin sanakirja, ensimmäinen Suomessa. Käsitys katukielenä pidetystä slangista avartui urbaaniksi kielimuodoksi, ”katujen runoudeksi”, joka briljeeraa lainaväännelmillä säännöistä piittaamatta. Luova liioittelu ja kielelliset älynväläykset kuuluvat slangiin. Suomalaisessa slangissa on myös vanha sanastokerrostuma, peräisin ajalta, jolloin Suomi kuului ”Haminan vaalipiiriin” eli Venäjän keisari- kuntaan. Samaa juurta on myös merenkulkijain slangi, joskin laina-ainekset ovat moninaisemmat, onhan merimiehen ammatti ollut kansainvälisin. Nyt esillä oleva sanasto on myös arjen ammattikieltä, joka luo yhteisyyttä kaukana kotoa.