Rudolf Steiner : Lääkärien ja sielunhoitajien yhteistoiminta

Pelkästään luonnontieteeseen pohjaava lääketiede ei kykene tavoittamaan ihmisen monimuotoista kokonaisuutta. Fyysisen puolen lisäksi on otettava huomioon ihmisen elämänvoimat, sielullisuus ja hänen henkinen yksilöllisyytensä, joka on jälleensyntyvä ja karmallisesti itseään toteuttava olemus. Kokonaisvaltainen tarkastelutapa ottaa huomioon ruumiin, sielun ja hengen. Rudolf Steiner piti tämän 11 esitelmää ja puheen sisältävän "pastoraalilääketieteellisen kurssin" 1924 lähinnä lääkäreille ja papeille. Sen tarkoituksena on uudistaa vanha perinne ja tarkastella, miten lääkärin ja papin tehtävät ovat suhteessa toisiinsa, miten niissä lähestytään ihmistä ruumiillis-sielullis-henkisenä kokonaisuutena ja miten nämä lähestymistavat voivat tukea toisiaan. Ihmistä tarkastellessaan Rudolf Steiner kiinnittää huomiota vaikutuksiin, joita olemuspuolten erilaisilla suhteilla toisiinsa on ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja henkiseen olotilaan.

Silloin voi esiintyä epänormaaleja psyykkisiä tiloja, jotka voivat olla patologisia tai heijastella toisaalta suuria terveysvoimia ja tuoda ilmi erityisiä kykyjä. Esimerkkinä hänellä on mm. Pyhä Teresa Avilalainen ja runoilija Ferdinand Raimund.