Ulrike Leonhardt : Kaspar Hauserin arvoitus

Helluntaimaanantaina 26. toukokuuta 1828 iltapaivalla Nurnbergin vanhankaupungin historialliselle aukiolle ilmaantui kummallinen hahmo, noin 16-vuotiaaksi osoittautunut nuorukainen. Han osasi puhua vain muutaman murteellisen sanan seka lauseen ”Haluaisin olla samanlainen ratsastaja kuin isani.” Kadessaan hanella oli sinetoity kirjekuori. Kavella han osasi hadin tuskin vaappuen. Muiltakin osin han oli erikoinen: silmat eivat sietaneet valoa, hanen aistinsa olivat aivan tavattomanherkat ja mm. homeopaattinen valmiste vaikutti haneen erittain voimakkaasti.

Tama ihminen tunnetaan nimella Kaspar Hauser, mutta kuka han oikeastaan oli? Kaspar Hauserin tarina on jannityskertomus, josta tiedetaan kuitenkin yllattavan paljon. Aikalaiset taltioivat paljon kokemuksiaan, ja myos Kaspar Hauser itse ehti kirjoittaa elamastaan. 1800-luvulta nykypaiviin asti ovat kymmenet innostuneet selvittamaan hanen arvoitustaan, ja ihmeteltavan runsaasti on saatu selville, kun pienen pienia tiedon palasia on taitavasti yhdistelty.

Kaspar Hauserin arvoitus -kirjan tekija Ulrike Leonhardt onnistuu luomaan elavan ja myotakokevan, romaaninkaltaisen kokonaisuuden olemassa olevien dokumenttien pohjalta. Syntyva taysin tosipohjainen elamakerta on syvasti inhimillinen, ihmisten hyvan- ja pahantahtoisuus, auttamishalu ja ennakkoluulot koskettavat syvasti. - Miksi tata lasta oli pidetty katkettyna vankeudessa kaikki nuo vuodet ravintonaan vain vesi ja leipa? Ja miten han ylipaataan selviytyi nakematta varhaislapsuuden jalkeen 12 vuoteen ketaan toista ihmista?