Corinne Maier : Tervetuloa laiskuus : taidosta ja välttämättömyydestä tehdä työssä mahdollisimman vähän

Provosoiva pamfletti, joka virkistää työmatkalla niin, että ryhti kohenee heti. Se haastaa yritysten
palkolliset – erityisesti toimihenkilöt ja keskijohdon – käyttämään hyväkseen yrityksiä, koska
nekin käyttävät hyväkseen heitä. Ranskalainen Corinne Maier on suorapuheisen tekstinsä
julkaisemisen jälkeen ollut kuuma nimi kaikkialla Euroopassa: kirja on käännetty jo 12 kielelle, ja
se on kohonnut heti myyntitilastojen kärkeen.

Maierin mukaan ihmisten usko yritysmaailmaan on mennyt, ja työssä olevat sinnittelevät mukana
vain saadakseen kuukausipalkkansa. "Mikäli sellainen on kyynistä, ei yritysmaailmakaan
humanismia edusta", hän napauttaa.

Miten Maierin suosittelema sabotointi sitten onnistuu? Räväkkä teksti neuvoo, että toimihenkilön
pitää esimerkiksi vain olla tekevinään työtä, mutta ei juurikaan tehdä mitään. Kirjoittaja vertaa
suurifirmoja (ja niiden ylimpiä pomoja) usein kommunistimaihin: niissäkin johtajat keskittivät
kaiken vallan itselleen ja istuivat varmistamassa, että heidän etuoikeutensa säilyvät.

Maierin kielenkäyttö on tietoisen ärsyttävää ja härskiä. Hurtin huumorin ja näennäisparadoksien
kieputuksessa saavat kyytiä työvoiman irtisanomiset, erilaiset konsultit, jees- ja markkinointimiehet,
insinöörit ja projektien "vetäjät", vähän väliä ja täysin turhaan muutetut yritysstrategiat, joiden
tehtävänä on luoda kuva "dynaamisesta ja jatkuvasti kehittyvästä" yhtiöstä, sekä tietenkin kaikki
muut nilkit, joilla suomeksi sanottuna on "iso salkku ja pienet munat".

Naisten, homojen ja maahanmuuttajien asema yrityksissä, "lasikatto", alati lisääntyvä
pätkätyöläisten käyttö, tehtävien ulkoistaminen, "yritysetiikka ja yrityskulttuuri" – kaikki tämä on
kovin tuttua kaikissa länsimaissa, vaikka esimerkit ovat Ranskasta. Lukija saa sekä nyökytellä että
nauraa.

"… hauska, pisteliäs ja mukaansa tempaava... luin sen yhdellä istumalla, koska en malttanut
lopettaa kesken. Sellaista tapahtuu työkseen kirjojen parissa puurtavalle hyvin harvoin."
(Suomentaja Erkki Jukarainen)