Erkki Vettenniemi : Joutavan juoksun jäljillä

Osattiinko Suomessa juosta ennen Hannes Kolehmaista? Kansanperinne tuntee hevosta
joutuisampia rahvaanmiehiä, mutta varhaisimmat kilpailut aikaa vastaan saapuivat rajojen takaa.
Suomessakin vieraili ammattilaisia, miehiä ja naisia, joiden vauhtia kummasteltiin kaduilla ja
toreilla. Sakari Topelius suhtautui näihin "pikajuoksijoihin" epäillen. Joitakin jäljittelijöitä he silti
saivat, ja kotimaisin voimin kilpailtiin 1870-luvulta lähtien. Niistä pyrähdyksistä on iso harppaus
vuoden 1906 maratonkokeiluun ja Paavo Nurmen ajan urotekoihin. Miten on siis mahdollista, että
juoksupuuhiin liitettiin pian suomalainen sisukkuus? Kestävyysjuoksun hyvin epävarmat ensi
askeleet maassamme on ymmärrettävä talonpoikaisen yhteisön näkökulmasta. Vanhan kansan
sitkeyttä ei mitattu sekunneissa eikä minuuteissa. Siitä kertoo Elias Lönnrotin - jalkapatikan
asiantuntijan - tallentama sananparsi: "Hiljaa kylään kerkiää, juosten tielle jätetään."