Heikki Laitinen & Tuula Uusitalo ym. : Kissa pöydällä

Haluaisitko istua nuotion ääreen, kertoa tarinoita ja pohtia ystävien kesken elämää? Nuotion on korvannut vuosien kuluessa pöytä. Sen ääreen kokoonnumme vaihtamaan ajatuksiamme.

Siispä käy pöytään! Mikä pöytä sinua kiinnostaa? Meillä on tarjolla ruokapöytiä, tiskipöytiä, yöpöytiä, työpöytiä, kirjoituspöytiä ja leikkuupöytiä. Vai onko joku niin rohkea, että nostaa kissan pöydälle?

Me Tampereen seudun työväenopiston kirjoittajat olemme koonneet kurssillamme Ylöjärvellä erilaisia pöytätarinoita sisältävän antologian.

Vai onko sittenkin mieluisa pöytäseura se kaikkein tärkein asia? Tervetuloa kanssamme yhteiseen pöytään.

Tein elämäntyöni kehitys-vammaisten parissa. Kirjoittamisen harrastaminen eläkeiässä oli valinta, kun kuuloaisti osoitti kulumisen merkkejä. Sunnuntailounaat keittiön ison pöydän ääressä perheen nuoren polven kanssa vievät keskustelut usein menneisyyteen, joskus myös tulevaisuuteen.

Jäätyäni eläkkeelle myymäläpäällikön tehtävistä luin vanhempieni kirjeenvaihtoa. Aloitin muistojen kirjoittamisen pöytälaatikkoon. Kirjoitan omaksi ilokseni. Se tuo sisältöä elämään. Viihdymme puolisoni kanssa pitkään aamiaispöydässä päivän lehden uutisia lukien ja kommentoiden.

Olen Ollin ja Origon pakinoiden sekä L. Viidan runojen innoittama tietokirjailija. Savolaisten juurieni vuoksi lukija vastaa itse tuotosteni ymmärtämisestä. Toimen ihmisenä en pane asioita pöydälle. Mutta pöytä tarjoaa alustan mieluisalle tekemiselle, kuten syömiselle ja seurustelulle sekä sananselitysten ja satujen sepittämiselle.

Perhepiiriini kuuluvat kaksi aviopuolisoa, entinen ja nykyinen, neljä poikaa ja viisi miniää. Lapsenlapsiakin on viisi. Pitkän työurani olen tehnyt lääkärinä. Kirjoittamalla pysyn tolkun ihmisenä ja suoriudun arjesta, joka on ajoittain haastavaa maalla metsän keskellä.

Olen juuri ensimmäisen kirjansa julkaissut tamperelainen. Jalkani olivat karjalaisen pöydän alla eläkeikään saakka. Tänä päivänä hämäläinen pitopöytä maistuu minulle kaikista makeimmalta.

Olen tehnyt elämäntyöni pianopedagogina ja yrittäjänä. Musiikki ja kirjoittaminen ovat aina olleet minulle henkinen tuki, ulospääsytie vaikeista asioista. Kirjoittaminen tarjoaa minulle nykyään myös yhteisöllisyyttä ja uusia tuulia. Mieluiten istun perheeni sekä ystävieni kanssa yhteisen pöydän ääreen.

Sieluni on tamperelainen, mutta kartta ja yhteisö kiinnittävät minut paikkaan kuin paikkaan. Koulu, opiskelu ja opettajuus kuuluvat minuun. Tiedän sanojen voiman. Suosin rohkeutta ja vaalin herk-kyyttä. Kirjoitusryhmät ravitsevat henkeä sekä pitävät ovia auki ulos itsestäni. Mieluinen pöytäseurueeni keskustelee, väittelee, aprikoi ja puntaroi.