Heikki Ojanen : Elämänkokoisen kirjaston reunalla

Viiltävän kirkasta ajattelua ihmiskunnan nykyhetkestä ja huomisen vaihtoehdoista. Lisääntyykö vai kuihtuuko ihmisen sivistys?

Kaikella on alku ja loppu. Ja jotain siinä välissä. Universumi alkoi alkuräjähdyksestä ja hiipuu hiljalleen kohti absoluuttista nollapistettä. Jossain vaiheessa täällä käväisi ajatteleva eläin lajinimeltä Homo sapiens. Teoksen teema on ihmisen elämänmittainen matka kohti sivistystä - ja sivistyksen loppu.

Teemaa käsitellään sarja-aforistiikan keinoin useiden aiheiden kautta: koulutus ja sivistys, rasismi ja identiteetti, diktatuurit ja äärioikeisto, ajatusharha, arvot, uskomukset ja muut ismit. Sivistyksen tilaa tarkastellaan Lähi-idässä, Venäjällä, Yhdysvalloissa ja Suomessa. Ja kun ihmisestä on kysymys, on ajattelun kohteena myös taiteen vapaus, lapsuus, rakkaus ja elämä.

”Ihmisen kumulatiivinen viisaus on piilotettu kirjastoihin.”

Heikki Ojanen on espoolainen kirjailija, joka harrastaa taiteen kuluttamista, historian ja tulevaisuuden ajattelua ja avantouintia. Teokset: Railo katoaa sulaan, 2014; Kuollutta sanaa ei voi surra, 2020; Sirpaleita kananmunan tarkoituksesta, 2022; Vaarin lorulaari, 2022; Heijastumia vajailla pinnoilla, 2023; Lorulaarin jyviä ja ruumenia, 2023