Raila Kinnunen : Paavo Lipponen : järjellä ja tunteella

Paavo Lipponen on iso mies, joka laskee pääministerin salkun eteisen lattialle ja kapuaa vanhoja natisevia portaita Kesärannan yläkertaan lukemaan pienille tyttärille iltasatuja, Uppo-Nallea ja Ruususta. Aamulla hän matkaa Saksaan kovistelemaan Kohlia Viron EU-jäsenhakemuksen taakse.

Lipponen on tuttu - muka - ja tuntematon. Ja kiltti: valtiomies vastaa kaikkeen mitä kysytään, joskus täydellisesti jäsennetyllä luennolla, toisinaan mehukkaalla kaskulla, joskus huoaten ja hapuillen. Tärkeä ja vähäinen, julkinen ja oma, valo ja varjo limittyvät. Hän on hauska ja kipakka, ehjä ja arpinen.

Mitä tapahtui Valkoisessa talossa 9.12.2002? Mitkä ovat olleet elämän huippuhetkiä? Mitä Harrison Ford tekee tässä tarinassa? Lipponen on armollinen sanankäyttäjä. Karheiden sivallusten lisäksi hän taitaa myös arvostavat luonnehdinnat, kun aihetta on - voiko osuvammin sanoa kuin Lipponen entisestä esimiehestään: Mauno Koivisto on työväen Mannerheim.

Tässä henkilökuvassa soi lämmin matala ääni - se jota kokemuksen syväksi rintaääneksi kutsutaan.