Ruins of the working class

Ruins Of The Working Class on 11Linjaa-kollektiivin 8.5.2021 julkaisema kirja turkulaisen graffitikulttuurin ja hylättyjen rakennusten kohtaamisista sekä vuorovaikutuksesta vuosilta 1994-2021. Toisena linjana kirjassa esitellään subjektiivinen otos turkulaista graffitia myös uudemmassa rakennetussa ympäristössä sekä otos suomalaista junagraffitia 2000-luvun taitteesta. Kirja on kautta aikain ensimmäinen teos turkulaisesta graffitikulttuurista.
2000-luvulla yhä kiihtyneen rakennemuutoksen myötä suomalaisten kaupunkien rakennuskanta sekä kaupunkikuva yksipuolistuvat ja asuinalueet keskiluokkaistuvat. Turussa ilmiö on nähtävissä vahvasti muun muassa Linnakaupungin sekä Itäharjun alueilla. Muutoksen mukana häviää suuri osa yhteiskuntamme historiaa, kuten 1900-luvun pienteollisuutta (autokorjaamot, konepajat, saha- ja myllyrakennukset, voimalaitokset, kaivokset ym). Perinteisten käsityöammattien sekä pienteollisuuden tuotantotilat jäävät usein monessa yhteydessä huomiotta muun muassa vaatimattoman ja käytännönläheisen arkkitehtuurinsa vuoksi. Kirja kuvaa näiden ympäristöjen ytimen viime hetkillä, rehellisenä, unohdettuna sekä aiempia sukupolvia arvostaen. Vaikka graffiti herättää usein katsojassaan ymmärrettävän vahvoja tunteita ja ristiriitoja, ovat graffitikulttuurin ilmentymät sekä niiden dokumentointi tässä yhteydessä kiistämättömän merkityksellinen osa kaupunkien unohdettua historiaa sekä muuttuvan kaupunkikuvan dokumentointia.
Turussa, kuten myös muualla Suomessa, on vahva perinne kirjainpohjaisen graffitin tekemisessä aina 1980-luvun puolivälistä lähtien. Kirjassa kuvattu kirjainpohjainen graffiti ja vanhat teolliset ympäristöt sisältävät suomalaisen graffitin historiaa, suomalaisen teollistumisen, rakentamisen sekä työväenluokan historiaa. Ne muodostavat yhdessä tähän asti lähes kokonaan dokumentoimattoman visuaalisen vuoropuhelun. Osa kirjan kohteista on kuvattu vuoropuhelussa graffitin kautta, osa koskemattomana löytöhetkellä vallinneessa tilassa. Osa kohteista esitellään ulkoa kuvattuna, jolloin pääosassa on rakennusten arkkitehtuuri sekä niiden ympäristö. Osa kohteista esitellään sisältä kuvattuna, jolloin tarkastelu keskittyy rakennusmateriaaleihin, rakennustekniikoihin sekä rakennusten toiminnalliseen historiaan. Samalla kirjasta välittyy vahva kuvaus henkilökohtaisista kokemuksista, tunteista sekä yksilön vapaudesta.
Kirjan tarkoituksena on vahvistaa 1980-luvulla alkaneen kirjainpohjaisen graffitin asemaa Suomessa kaupallisten ja irrallisten katutaiteen suuntausten sijaan. Ruins Of The Working Class pyrkii tuomaan graffitikulttuurin dokumentointiin uusia merkityksiä sekä laajentamaan graffitikulttuurista käytävää keskustelua osana suomalaista yhteiskuntaa. Laillisuus tai laittomuus ei määrittele graffitin vaikuttavuutta, mutta tyylillinen historia sekä vuoropuhelu rakennetun ympäristön ja yhteiskunnan kanssa ovat välttämättömiä elementtejä merkityksellisen lopputuloksen kannalta. Ruins Of The Working Class ei ota kantaa usein esitettyyn kysymykseen siitä, onko graffiti taidetta vai ei. Lähes pelkistetyimmillään kaksivärinen graffiti ei pyri säväyttämään katsojaansa vaan pikemminkin sulautuu melankoliseen rakennettuun ympäristöön ja pyrkii pois valosta. Loppujen lopuksi kyse on vapaudesta, graffitin tulee säilyä monimuotoisena, ristiriitaisena sekä elinvoimaisena oli se osana yhteiskuntaa tai sen ulkopuolella.