Tuula Pere : Suojattu, suvaittu vai sanktioitu sananvapaus?

Oikeushistoriallinen tutkimus 1960- ja 1970-lukujen yhteiskunnallisen ja kulttuurisen murroksen vaikutuksesta suomalaisen sananvapauden rajoihin joukkoviestinnässä.

Suomalaisessa 1960- ja 1970-lukujen yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa murroksessa joukkoviestintä aktivoitui sekä vallankäytön valvojana että yhteiskunnallisena vaikuttajana. Valtapeliin osallistuivat niin lehdistö ja radio kuin uusi tulokas televisio. Joukkoviestinnän tarjonta laajeni ja ajantasaistui uuden teknologian ansioista. Hyvinvointivaltiokehitys näkyi myös kaupallisen viestinnän vahvistumisena.

Muuttuneessa yhteiskunnassa vallitsi laajentunut mielipiteiden kirjo, ja tulkinnat sananvapauden rajoista vaihtelivat suuresti. Joukkoviestintävälineiden kautta tuettiin sekä vallitsevaa hegemoniaa että sen kaatamista. Uskonnon, moraalikäsitysten ja isänmaallisten tuntojen loukkaukset nousivat kiivaan keskustelun aiheiksi, ja niitä käsiteltiin joukkoviestinnän sanankäyttöä valvovien elinten toimesta aina tuomioistuimia myöten. Poliittiseen sanankäyttöön liittyvät rajat olivat väljät lukuun ottamatta ulkopoliittisia kysymyksiä paine virallisen ulkopolitiikan tukemiseen oli suuri. Reporadion aika, sensaatiolehdistön nousu ja yleinen kaupallistuminen sekä ulkopoliittisen varovaisuuden leimaama suomettumisen aika jättivät jälkensä joukkoviestinnän jatkokehitykseen.

Tässä oikeushistoriallisessa tutkimuksessa käsitellään 1960- ja 1970-lukujen murroksen vaikutuksia suomalaisen sananvapauden rajoihin joukkoviestinnässä. Tarkastelu kohdistuu oikeudellisen sääntelyn ja itsesääntelyn lisäksi myös sananvapauden käytön tosiasiallisiin rajoihin. Menneisyyden arvioiminen auttaa ymmärtämään sananvapauden rajojen muutoksia matkalla yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta murroksesta toiseen.